Jos jokin esim. instagramin etusivulla herättää minussa ärtymystä mietin ensiksi miksi, yleensä kateus on helppo tunnistaa ja kun tunnetila on tunnistettu pystyn tukahduttamaan sen positiivisilla ajatuksilla. Jos ärtymys ei johdu itsestäni, lopetan ihmisen seuraamisen suosiolla, vaikka kyse olisikin hyvästä tutustani. Positiivisessa ympäristössä itselläkin on parempi olla ja luoda, samasta syystä olen poistanut kokonaan monta sovellusta kännykältäni. Kuten sarjiksessa sanoin, en tietenkään voi vaikuttaa siihen kuka minua seuraa, toivon vain että seuraajani ymmärtävät että olen ylpeä töistäni enkä aijo piilotella niitä tai itseäni säästääkseni jotakuta mielipahalta.

Olen ihminen jolta löytyy paljon empatiaa ja ajatukseni jumittuvat helposti ikäviin muistoihin. On uuvuttavaa käydä päivittäin läpi päässään tilanteita, joissa olen tehnyt jotain väärin tai minua on kohdeltu väärin, mutta en ole silloin puuttunut asiaan koska minut on hiljennetty tai olen kokenut ansaitsevani sen. Pikkuhiljaa opin ymmärtämään oman arvoni ja miltä terve ystävyys-suhde näyttää, vielä on kuitenkin paljon työstettävää.

Olen töissä puutarhurina isolla hautuumaalla, jossa kesäisin työpäivät saattavat tuntua kävelyltä puistossa, kun taas sepelin lapiointi keväisessä vesisateessa tyhjentää nopeasti voimavarastot. Seuraava päivä oli vielä hyytävämpi ja viikonloppu menikin rasituksesta ja nestehukasta palautuessa. Vie varmaan aikansa että arkeen taas tottuu.

Suoraan tussilla piirtäminen ja luonnostelun hylkääminen, onkin osoittautunut viimepäivinä pelastuksekseni, se on nopeaa ja hauskaa, eli ei vie liikaa energiaa, ja pystyn uupumuksesta huolimatta toteuttamaan intohimoani.